Leo Vierelä Ei se ota jos ei annakaan.

Esimerkki: kiittämättömyys oma etu edellä.....tulevaisuuttako?

 

Loppupuolella erästä marraskuun yötä neljän maissa viime vuonna heräsin pakottavaan tarpeeseen nousta vessakäynnille ja ajattelin juoda samalla lasin vettä.

Sattumalta vilkaisin siinä ikkunasta ja huomasin tumman lumisen ihmismytyn juuri parvekkeeni alapuolella. Menin parvekkeelle ja yritin kysyä että onko jokin hätänä. Pitkähiuksinen nuori tyttö hyvin kankeasti mumisi jotain mistä en tahtonut saada selvää. Kuitenkin lauseen loppuosasta erotin,"en enää jaksa- enkä pysty, paleltaa".

Puin äkkiä päälleni ja menin tytön luo ja selvisikin että tyttö asuu kohtuullisen lähellä noin 300 metrin päässä olevassa kerrostalossa. Niinpä lähdin tyttöä saattamaan sinne. Todella humalainen tyttö paleli ja vapisi kuin haavanlehti ja loppumatkan jouduin häntä kantamaan kun hänellä oli keliin nähden todella epäkäytännölliset, ainakin 10cm korot niissä pikkukengissään. Oli kadottanut vielä kännykkänsäkin. Avain lopulta sentään löytyi ja sopi alaoveen. Saattelin tytön vielä hissillä kertomaansa oikeaan kerrokseen ja varmistin myös että tyttö saa oven auki. Sen jälkeen palasin samoja jälkiä takaisin.

Oli muuten hurja urakka tällaiselle vaikeasti selkävammaiselle! Pari päivää jälkeenpäin selkäni kosti ilkeästi kipuilemalla ja särkylääkkeitä upposi.

Tuolloin oli 15 astetta pakkasta joten enää ei varmaan olisi mennyt kauankaan kun tytön toimintakyky olisi ollut täysi nolla hypotermian vuoksi. Varsinkin kun hänellä oli vain jotkut legginsin tapaiset ohuet farkut yllä ja ohut kesäpusakka. Jaloissa hänellä oli erittäin epäkäytännölliset korkeat ja kapeat kengät.

Tyttö olisi todennäköisesti jäänyt huomaamatta kun tuo meidän kotikatu yleensä tyhjenee ihan tyystin liikkujista öisin. Tapaus järkytti minua niin paljon että en saanut enää loppuyöstä nukuttua ja seuraavanakin yönä heräilin säikähdellen samoihin ajatuksiin.

Ei silti että olisin kiitoksia tytöltä kalastellut, mutta ne tavalliset ja vaatimattomatkin kiitokset olisivat tuon urakan jälkeen todella maistuneet!
Pari päivää myöhemmin sitten olin parvekkeellani piipulla ja näin että tyttö käveli parvekkeeni editse kahden muun tytön kanssa joko töihin tai kouluun. Sanoin hymyillen tytölle huomenta mutta vastausta ei kuulunut puhumattakaan vastahymystä, käänsi vielä katseensa pois. Tirskuivat ja naureskelivat vain keskenään. Tuli  jotenkin raiskattu olo!

Siitä huolimatta olen valmis tekemään kaiken uudelleen jos havaitsen ihmisen olevan avun tarpeessa. Se on minun sisällä ja eikös se ole meidän kaikkien velvollisuus kysyn vain?
Onko maailman ihmiset muuttumassa tunteettomiksi ja tällaisiksi kiittämättömiksi sekä oman edun tavoittelijoiksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Kari Savinen

Tämä todistaa myös sen, että meillä kaikilla on suojelusenkelit
Hieno suoritus, kiitos kuuluu Korkeimmalle.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Noinhan se menee mutta aikuisena tyttö kyllä katuu ettei kiittänyt. Ja ehkä antaa hyvän kiertää.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

L.V.>...Sanoin hymyillen tytölle huomenta mutta vastausta ei kuulunut puhumattakaan vastahymystä, käänsi vielä katseensa pois....

ooo
Humala on saattanut olla niin tukeva, että muistot illasta ovat hatarat.

Sinä toimit oikein, hienoa.

Toimituksen poiminnat