*

Leo Vierelä Ei se ota jos ei annakaan.

Vuosi ilman alkoholia

TV1:llä oli äskettäin sarja kuudesta enemmän tai vähemmän elämänsä aikana alkoholia käyttäneistä ihmisistä. Joillekin heistä alkoholi on kuulunut melkein päivittäiseen elämään johon esimerkiksi päivittäisen alkoholiongelmansa kanssa kamppailevan katsojan on helppo samaistua.
Mielestäni tuo ohjelmaformaatti oli nerokas ja ajankohta juuri Joulu – Udenvuoden juhlinnan jälkeen jolloin se tuli töllöstä ulos, oli vielä nerokkaampi josta suurkiitokset TV1:lle!

Uskon että tuo TV-ohjelma sai monet pohtimaan suhdettaan alkoholiin. 
Itse Tunsin jotenkin lukkarinrakkautta Timo Erängön ja Pekka Myllykosken henkilökohtaiseen kamppailuun, koska olen myös jonkinmoinen muusikko ja kamppailin itsekin noin parikymmentä vuotta sitten irti tuosta ”viinapirusta”.  Samaistuin täysin Pekan tuntemusmaailmaan hänen prosessinsa eri vaiheissa.  Itseni vain oli pakko alkuaikoina pitäytyä pois myös tuosta oluen alkoholittomasta versiosta. Täytyy myöntää että Pekka on kovempi luu kuin minä kun uskalsi härnätä itseänsä tuona aikana tuolla alkoholittomalla oluella.  Muutenkin elin hengessä hänen mukanaan ja mielessäni välillä jopa neuvoin ja huutelin että ”älä tee tuota ja tätä”.
Kuitenkin Pekka selvisi kuivilla tuon vuoden lukuun ottamatta sitä pientä kokeellista herpaantumista loppupuolella. Kuten alkoholistille tavallista, tekosyiden kehitteleminen ikään kuin oikeutukseksi huikkaa varten on verrattoman helppoa. 
Pekalla vain kävi hemmetin huono mäihä muun terveytensä kanssa kun todettiin syöpä juuri tuon prosessin aikana- tai ansiosta. Se jos mikä meidän monien katsojienkin mielestä varmaan olisi ollut ihan oikeutettu syy aloittaa dogaaminen.  Pekka kyllä harmittelikin kun ei voinut käyttää sitä tekosyynä armahtavan juomaputken aloitukselle.

Toivon kaikesta sydämestäni että Niin Timo kuin Pekkakin tuon vuoden aikana aistivat itsessään ne edut ja upeat asiat mitä se täysraittius saa alkoholisti-ihmisessä aikaiseksi ja jatkaisivat ystäviensä tukemana tuota raittiutta. Timolla oli hyvä tsemppari hänen vaimonsa ja Pekkaa tukivat bädikaverit vilpittömästi.
Alkoholistin toipumisessa ovat ystävät todella tärkeitä.  Itse kyllä huomasin aikanani että monet ystävät karttelivat minua vaikka en koskaan sanallakaan ole tuputtanut muille omaa raittiuttani. En myöskään ole koskaan kieltänyt ketään juomasta seurassani. Päinvastoin, olen sanonut että jos janottaa viinaa niin siitä vaan, minua ei haittaa.
Sen sijaan, alkoholistille yksinäisyys ilman omaa tahtoa on suoranaista myrkkyä. Se on saanut monet ratkeamaan uudelleen. Itse teen kaikkeni että minulla omien yksinäisten hetkien aikana riittää kaikenlaista puuhaa.  Harrastan musiikin ohella myös kuvataidetta ja ne antavat minulle äärimmäisen paljon. Myös negatiivinen elämän asenne raittiille alkoholistille on myrkkyä.  Itse olen- ja koetan olla luonteeltani iloinen ja seurallinen, sillä tiedän että tällainen kahdenkymmenen vuoden raittius ei ole vielä mikään tae. 

Toivotan tsemppiä  Pekalle Timolle ja noille muillekin ohjelmassa mukana olleille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat